Ultimaattisen Systeemi sai alkunsa lukiovuosiltani, jolloin uhrasin pakolliset saksan tunnit ruletin breikkaamiseen. Aloitin tunnin piirtämällä huolellisesti tussilla rulettipöydän ja tämän jälkeen lyijykynällä latelin vaihtelevia panoksia pelipöydälle. Heitin yhdellä nopalla ensiksi montaako noppaa heittäisin ja sitten tulleen silmäluvun verran noppia. Mahdollisuus satunainen 1-36. Pari vuotta hakkattuani päätä pulpettiin milloin saksan kielen ja milloin ruletin takia tulin siihen tulokseen, että jos joku ranskalainen matemaatikko on pelin kehittänyt 1600-luvulla, niin todennäköisesti minä en ole se älykkö, joka löytäisi pelistä sen heikon kohdan.

Luovuin siis ruletista, mutta pelini eivät lukiossa olleet vielä pelattu. Sain ympäripuhuttua luokkalaiseni mukaan ideaan, jossa moninkertaistaisimme luokkaretkirahat Pitkävedolla. Pääsin ensimmäistä kertaa ruksimaan 500 markan panoksen lappuun ja se tuntui orgastiselta.

Kiitos silloisen Kiekko-Espoon, emme menneet luokkaretkelle, mutta olin löytänyt elämälleni merkityksen.

Ultimaattinen Gämblääjä oli syntynyt.